Eli aloitan tän blogin tosi viihdyttävästi avautumalla vähän:

Suututtaa niin, etten edes tiedä miten tän alottaisi. :|
Mikä ihmeen muotijuttu se on, että nainen on kaunis vasta (ainakin nykyisin japsi/koreapiireissä), kun silmiä on suurennettu piilareilla ja tekoripsillä, pöydältä löytyy kymmenen eriväristä massiivista peruukkia, muovikynnet on kaks kertaa viikossa erilaiset ja aamumeikkiin menee tunti. Varmaan tekeekin itsetunnolle tosi tosi hyvää, jos ei voi astua ulos talosta hiukset huonosti ja meikkaamattomana. Kohtuudella voi tietenkin käyttää noita kaikkia, on mullakin aika usein piilarit silmissä ja tykkään värjätä hiuksia.
En nyt kehtaa mitään kuvia lisäillä, mutta ehkä jotkut ymmärtää tän pointin ilmankin. Ensimmäisenä mulla vaan tulee mieleen, et ootteko te niin epävarmoja itsestänne, ettei tavalliset kaunistautumiskeinot enää riitä?  Vai haluatteko vaan kerätä huomiota epäluonnollisella nukkemaisella naamallanne ja hiuksilla, joista ehkä kymmenesosa on omia? Tai sitten se tulee jonkun ryhmäpaineen kautta, kaveritkin on ihan gyaruja tai jotain muita pikkuprinsessoja nykyään, miksen mäkin siis. -__- Varmaan kivaa, kun löytää joskus miehen tai naisen tai kenet vaan ja se jossain vaiheessa tajuaa et ahaa, tuolla meikin ja tukan alla onkin ihan erinäkönen pärstä kun mitä tähän asti oon luullut.
Eli toisin sanoen: Jos ei oikeasti kehtaa näyttää omaa naamaansa, toi ylilaittautuminen ei ainakaan auta asiaa yhtään. Töitäkin varmaan heruu ja niin edelleen.
Ja nyt kun joku keksii urputtaa, että Hanna on vaan kateellinen niin hei: Antakaa mulle ensin ykskin syy olla. Sit vasta oonkin, jos törmään johonkin äärimmäisen luonnonkauniiseen ihmiseen, en joihinkin Pelle Hermannin tyttöystäviin.

Asiasta kukkaruukkuun, en oo pelannut tänään ollenkaan Pokémonia koska ääääää. En tajunnut yhtään, et Kanton salit on noin paljon hankalampia mulle. .__. Johton oli ihan kivoja ja jeejee, nyt jämähdin tohon Sabrinaan. Onneks sentään mun Lugian nimi on N♥ Tekis myös hirveästi mieli alottaa White alusta, ihan vaan jotta näkisin N:n taas, mutten kuitenkaan raaski kun oon kouluttanut mun pikkusia niin paljon ja niin hartaasti. Elämä on vaikeaa :< Tänä iltana voisin taas itkeä N-mussukan perään, eilen pääsin jo niin hyvään alkuun.

Huomenna mennään katsomaan koululle yltiömahtavaa (not) kevätkonserttia, ja iltapäivänä suuntana on Tampere ja tuparit! Hyvä viikonloppu siis tulossa~
Niiin ja yritin taas kokata tänään, eikä ihan onnistunut tää juttu. Tuun kuolemaan nälkään sit kun muutan täältä.

Päivittelen varmaan sunnuntaina enemmän viikonlopusta, jos huvittaa ja jos jaksan. :3